Uusi osoite tälle blogille

Tämä jatkuu osoitteessa

http://jounisakki.kuvat.fi/

Kuvat.fi.ssä tuntuu kuvien ja jutun yhdistäminen helpommalta. Tämä bloggerin käyttöliittymä on hankala, enkä jaksa siihen paneutua.

Ei Googlen mainekaan innosta. Parempi maksaa palveluista selvällä rahalla. Ilmaisen hinnasta ei tiedä. Voi oilla vähän tai paljon. Vanha totuus: ilmaista lounasta ei ole!

27. 1- 1. 2. 2013 Kohtaamisia Muoniossa

Tällä viikolla ehti olla monenlaista säätä. Tullessa oli mahdottoman kaunis ja kylmä pakkaspäivä. Sitten pyrytti koko päivän ja kylmässä vitikelissä suksi luisti kovin kehnosti. Sitten sää lauhtui ja tuli pilvinen poutapäivä. Hiihtokelikin parani huomattavasti. Noustiin Sammaltunturille, mutta siellä hiihdettiin paksussa pilvessä.  Sitten taas pyrytti pari päivää. Lumensyvyys Muoniossa oli 76 cm. Metsässä näkymät eivät voisi talvisempia olla. Puiden rungotkin ovat kauttaaltaan pehmeässä lumikääreessä. 

Hiihtoladulla vastaan tuli saksalainen pariskunta. Mies katsoi minua ja sanoi: ”Aber sind Sie Herr Sakki?” ”Kyllä vain mutta tunnemmeko?”  Sitten saksalaismies kertoi tutustuneensa Jerisjärven käynneistämme kertovaan web-sivustoomme. Sen innoittamana he tulivat tänne jo kuudetta kertaa. Aina tammikuun lopussa, koska silloin sattuu olemaan pariskunnan hääpäivä. Sellainen sattumus hiihtoladulla. 

Parin päivän kuluttua tapasimme jälleen Tunturiporin kahvilassa. Paikalla oli myös sveitsiläinen pariskunta. Puhuttiin niitä näitä kaikilla osaamillamme kielillä. Sitten päätettiin lähteä katsomaan Kutunivaa siinä ihan vieressä. Haluttiin tutkia ovat siellä talvehtivat joutsenet tallella. Ensin niitä ei näkynyt mutta kuin keskustelumme kuullessaan ne ilmestyivät näkyviin. Todettiin myös ainakin yksi koskikara nivalla. Saukkoa ei nyt näkynyt.

Lähtöpäivänä käytiin Muoniossa thairavintolassa lounastamassa ja Swiss-kahvilassa nauttimassa leivokset. Valittavana olisi ollut myös palestiinalainen ravintola. Muonio näyttää hyvin mallia koko Suomelle. Maahanmuuttajia totisesti tarvitaan enemmän koko maahan. He tuovat vain lisää eivätkä vie keneltäkään mitään. Kaikki voittavat!

Muoniolaista yritteliäisyyttä toteutettiin myös kylän edessä olevalla järvellä. Sinne jäälle aurattiin ajorataa, jossa turistit voivat käydä kokeilemassa, miten auto pysyy jääkelillä hallinnassa. ”On siellä käynyt joku sheikkikin”, valisti meitä paikalle osunut miekkonen. Lumesta ja jäästä löytyy monenlaisia houkuttimia! 

Viikon kuvasaalis täällä (lähiaikoina);

http://www.jounisakki.fi/Kuvagalleriat/Jeris/index_finnish.htm

8. -15. 12. 2012 Kaamoksen hiihtokelit

Tehtiin matkat autojunalla Rovaniemen kautta. Helppoa ja vaivatonta kun VR:kin on hinnoitellut lippunsa kilpailukykyisiksi. Junassa oli kuitenkin enimmäkseen ulkomaalaisia ja perillä ulkomaalaisia turisteja vasta olikin. Jerikselläkin mökkikylässä vierasmaalaisia taisivat olla kaikki meidät pois lukien. Kaamos, pimeys, lumi ja pakkanen houkuttelevat. Tätä luonnonvaraa meillä kyllä riittää. Tervetuloa loputkin!


Alkuviikko oli pilvinen ja maisema sen myötä täysin mustavalkoinen. Pakkasta oli siinä kymmenen asteen molemmin puolin. Hiihtokeli oli paras mahdollinen. Vaikeuksia ei ollut niin pidossa kuin luistossakaan.

Puolivälissä viikkoa taivas sitten aukeni ja pakkanen kiristyi 25 asteen tienoille ja allekin. Siinäkin voi hiihtää ihan hyvin mutta luiston kanssa oli niin ja näin. Tavalliset matkat kuitenkin suksittiin. Vaikka aurinko ei noussut horisontin yläpuolelle, on kirkkaassa kaamossäässä valoa yllin kyllin. Mutta lyhythän päivä on. Juuri kun kirkastuu alkaa taas hämärtymään mutta ylen hitaasti ja verkkaisesti. Valokuvaaja huomaa sen siitä, että valotusajat lyhenevät ja herkkyyttä saa lisätä vähän päästä. Mutta nykykameroille se ei ole ongelma. Kuvan väreistä tässä säässä tulee aika erikoisia. Minusta niissä näkyy arktinen ankara luonto.

 Ihmeteltiin Kutunivalla joutsenia. Yhdeksän joutsenta siinä oleili paikassa, jossa kova virta pitää koskenniskan sulana läpi vuoden. Olivat joko tottuneet katselijoihin tai eivät halunneet muuten energiaa tuhlata turhaan pakenemiseen. Rauhassa niitä sai kuvata. Nivan kohdalta kosken yli kulkee Pallaksen tie ja autoja nivan parkkipaikoille pysähtelekin tasaiseen tahtiin. Pakkanen kyllä hääti tavalliset näppäilijät pian matkoihinsa. Joutsenia kylmä ei häirinnyt lainkaan. Nyhtivät rauhassa kasvin juuria pohjasta tai nuokkuivat pää siiven alla. Välillä uivat sulassa alueessa ympyrää.

Koskessa nivan alapuolella kalasteli saukko. Mahtoiko hätyytellä koskikaroja, koska ne pitivät ajoittain epätavallisen kovaa ääntä? Koskikaroja oli vain muutama. Paljon aikaisempaa vähemmän niitä nyt nähtiin.

Marraskuussa Matkalla Pohjoiseen

Lauantaina 3. marraskuussa lähdin mökille. Se ei ole ihan lähellä. Matkaa on siinä 1020 km. Asun Vantaalla ja mökki on Muoniossa Jerisjärvellä.


Lauantaina oli surkea keli. Satoi melkoisesti, itse asiassa koko päivän. Oli myös pyhäinpäivä ja radionkin ohjelma vakavan puoleista. Arkkipiispa lausui käsityksiään vallan kielestä ja kansalaisten kyvystä ymmärtää evärriä, soteja sun muita. Eivät ymmärrä ja siksi arkkipiispaa uumoili eriarvoisuuden lisääntyvän.

Oli myös varsin uhkaava keskusteluohjelma. Siinä studioon pyydetyt henkilöt arvioivat maailmanlopun mahdollisuutta. Risto Isomäen mielestä sellainen aurinkomyrsky voisi olla mahdollinen, joka kaataisi koko maailma sähköverkot. Silloin mm. ydinvoimalat tuhoutuisivat ja maailmanloppu olisi lähellä. Ainakin suurelle osalle ihmiskuntaa.

Tällainen aurinkomyrsky on ollut 1800-luvulla. Revontulia näkyi silloin kuulemma Etelä-Euroopassakin. Revontulia minäkin toivoin tällä viikolla näkeväni. Olisi ollut komeaa ajaa yöllä revontulien valaistessa kulkua! Oli kuitenkin pilvistä mutta viikolla on luvassa selkeämpää säätä ja pienempiä aurinkomyrskyjä. Revontulia voisi ehkä näkyä.

Paras tapa välttää maailmaloppu on ohjelman mukaan kasvissynti. Eläinten kasvatus ruuaksi aiheuttaa hillittömästi kasvihuonekaasuja ja muita ympäristöhaittoja. Koskeekohan tuo porojakin? Muoniossa sillä on paljonkin merkitystä.

Kun ehdin Ouluun asti, alkoi päivä pimentyä. Pimeä sateinen marraskuun yö on todella pimeä. Vastaantulevien valot olivat ylen kirkkaat mutta oman auton valot tuntuivat imeytyvän yöhön tyystin. Päätin yöpyä Kemissä.

Aamulla sade jatkui nyt lumen sekaisena räntänä. Ajamista se ei kuitenkaan pahemmin haitannut. Torniossa pysähdyin joen rantaan miettien olisiko harmaa aamu valokuvaamisen arvoinen. Paikalle lehahti tilhiparvi ja vietin mukavan hetken kuvaamassa tilhiä pihlajanmarjoja syömässä.

Ajoin pitempää reittiä jokea seuraillen, mutta en löytänyt harmaassa ja mustavalkoisessa säässä paljoa kuvattavaa. Kamerakin kastui aina nopeasti ja vaati suojaamista.

Perille saapuessani oli taas pimeää. Ja satoi. Lunta oli mökin pihaan kertynyt melkoinen määrä. Päälle 30 senttiä ja lisää tuli koko yön ja vielä seuraavankin päivän. Tänä vuonna tuli talvi Muonioonkin aikaisin. Kymmeneen vuoteen en muista moista.

Hellettä Pohjolassa, Muoniossa 11. – 17.8.2012

Ajelin vieläkin valoisassa kesäyössä Lappiin Jerisjärven mökille

Tämä oli lämmin viikko. Hellerajan lähellä oltiin monena päivän. Pukeutumisen kanssa oli aluksi ongelmia. Hikeä kun pukkasi vähissäkin vaatteissa ja kovin paljon pintaa ei voinut paljastaa, sillä iniseviä ystäviä oli tavanomaiset määrät. Eri lajin kärpäsiä ja hyttysiä, joten ohvia kului kun kaikki eivät huitomalla karkoittuneet. Varsin nopeasti opin, että paras ulkoilusää on illalla siinä kuuden jälkeen. Siinä retkeilyä voi harjoittaa ihannesäässä ja kun kiipeili enimmäkseen tuntureilla, niin paljoa eivät itikat häirinneet.

Alkuun yritin etsiä lakkoja ja mustikoita. Mutta niitähän ei löytynyt lainkaan. Vain jokunen marja siellä täällä hajallaan. Kesällä suot olivat täynnä kukkivia lakkoja, mutta ei niistä marjoja sitten tullutkaan. Myös lintuja näkyi todella vähän. Ovatko pesinnät epäonnistuneet, onko ne jo muuttaneet vai välttivätkö nekin kuumassa säässä liikkumista? Muonion joella oli kuitenkin sorsalintuja. Ehkä kaksi - kolmesataa lepäili laajalla alueella mutta valokuvaamisen kannalta kaukana.

Utkujärvellä kävin katsomassa, josko sillä olisi jonkun Tiirassa (www.tiira.fi) raportoimia kuikkia. Ei ollut. Siinä on mukavat hiekkarannat ja perheittäin ihmisiä oli uimasilla. Joku oli raahannut tännekin taigan keskelle vesiskootterin ja päristeli siellä järveä ympäriinsä. Ei saanut minulta sympatioita.

Yhtenä päivänä etsin kuvakulmia Äkäsjärveltä, joka Jeriksestä etelään. Siellä on järveen työntyvä niemi, jonka tyvessä ja päässä asutaan ympärivuotisesti. Käyskentelyni tiellä herätti uteliaisuutta. Kohta tuli yksi koiraa toinen pyörää taluttaen. Utelivat millä asialla? Siinä sitten juttusilla sai paikallisen infoannoksen. Koirasta lähtee pirusti karvoja. Marjoja ei ole. Oli kesällä halloja pidellyt. Vesilinnuilla on vähän poikasia. Liekö lisääntynyt kettukanta verottanut? Kaakkurit oleilevat viereisellä pikkujärvellä. Karhujakin on liikkunut. Marjapaskoja on nähty. Antoivat luvan auringon laskujen kuvaamiseen vaikka enon pihalta niemen päästä. Kyllä sinne voi mennä.  

Illalla liikkuminen oli miellyttävää, sillä puolille öille on vielä hyvin valoisaa vaikka aurinko laskeekin kymmenen maissa. Hitaasti hämärtyvä kesäisen lämmin ilta on ainutlaatuinen kokemus, jota ei etelässä koe. Ei oikeastaan tule pimeä lainkaan. Vaikka aurinko on monta tuntia horisontin alapuolella, valaisee se yhä lähes koko ajan taivasta ja pilvien vähäisyys antoi valoa ja teki yöstä viipyilevän samettisen kokemuksen. Aika pysähtyi täysin ja hiljaisuus lähetti viestejä. Tähtiä ei näkynyt eikä tähden lentoja, joita piti olla runsaasti. 

Tästä viikosta lisää kuvia : http://www.jounisakki.fi/Kuvagalleriat/Jeris/weeks/2012_August/aloitus_index.htm

Birdsafari Nordkappissa ja Porsanger vuono 6. – 13.7.2012

Jatkettiin Jerisjärveltä Muoniosta Norjan suuntaan. Altassa yövyimme vuonon rannalla pienessä yhden naisen ja työntekijän pyörittämässä hotellissa, Altafjord Gjestgardissa (http://www.altafjordgs.no/). Sieltä oli komeat näkymät vuonolle ja ravintolan tarjoama turska on hyvin norjalaista. Tämä on hyvä yöpymispaikka.

Aamulla jatkettiin Porsangerin vuonoa kohden. Päätavoite oli osallistua Gjesvaerstappanille suuntautuvalle linturetkelle. Tämä on luonnonsuojelualue Nordkappin luoteiskulmassa ja retki tehdään Gjesvaer’in kylästä, johon suojelualueen kalliosaaret hyvin näkyvät. Porsangin vuonon rannassa onnistuimme kuvaamaan harvinaisia Tiibetin hanhia. Ne ovat tarhakarkulaisia mutta Norjassa elää pieni luonnonvarainen populaatio. Oudon näköisiä hyvin vaaleita hanhia.

Matkat toteuttaa Ola´s Birdsafari (http://www.birdsafari.com/) niminen yritys. Ola itse toimii myös retkilaivan kapteenina. Olalla on myös majoitusta tarjolla. Asuimme askeettisessa mutta asiallisessa rantamökissä. Norjalaiset kutsuvat niitä rorbu´iksi. Emännältä ostettiin ruuaksi iso kimpale Ruijan pallasta. Se oli maittavaa kalaa. Parempaa kuin lohi.

Väkeä retkellä olikin melkoisesti, kymmeniä henkilöitä. Kovin suuria odotuksia meillä ei ollut, mutta retki lintuvuorille olikin sitten valtavan hieno kokemus. Lintuja oli näkyvissä todella paljon, ihan kuin hyttysiä lappilaisella suolla. Merikotkia, lunneja, kiisloja, ruokkeja, suulia, merimetsoja jne. Maihin ei voinut mennä, joten kuvaaminen tehtiin laivasta, joka oli varsin suuri. Siinä oli edessä ja takana avoin tila. Merenkäyntiä oli kohtalaisesti mutta onneksi ei satanut.

Kun kuvattavaa oli koko ajan, niin puolentoistotunnin aikana kuvia kertyi lähes 3000 kappaletta. Tasapainoilu keikkuvassa laivassa kävi täydestä työstä. Lievä merisairauskin iski. Olimmekin laivanmatkan jälkeen kuin melkoisen työpäivän tehneitä ja lopen uupuneita. Onneksi olimme varanneet majoituksen seuraavaksikin yöksi. Tätä tapahtumaa voi suositella kaikille meriluonnosta tykkääville. Tämä elämys on enemmän kuin hintansa arvoinen!

 9-13.7

Ajelimme ensin vuonon länsirantaa etelään Lakselviin. Nähtiin Tiibetin hanhet täsmälleen samassa paikassa kuin tulomatkallakin.

Liikenne on Porsangin vuonon länsirannalla kesäaikaan hyvin vilkasta. Yllättävän moni näyttää haluavan tehdä matkan Nordkappiin myös polkupyörällä! Kapealla vuonon rantaa myötäilevällä vilkasliikenteisellä tiellä se käy urheilusta kaikin puolin.

Tarkoituksenamme oli tutkia myös vuonon itärantaa. Siellä oli paljon vähemmän kulkijoita. Maisemat olivat jollakin tavalla länsirantaa laakeampia mutta hyvin karuja. Tiekin on paikoin vaivainen kärrypolku. Yövyimme vuonon rannalla kalastajien käyttämässä turvekattoisessa majassa. Se oli kauniilla paikalla mutta miesten jäljiltä siivottomassa kunnossa.

Jatkoimme pohjoiseen niin pitkälle kuin tietä riitti. Se päättyi Veidnes’iin seuraavan Laksefjordenin rannalla. Tämä on luojan hylkäämää peräkolkkaa mutta joku täälläkin asuu ympäri vuoden. Merkkinä siitä oli tiekyltti, joka kertoi, mihin aikaan talvituiskussa autoletkaa avustetaan pahimpien kinosten läpi. Mutta merihän on aina auki ja maisemat aivan mahtavat! Myös petolintuja näkyi kohtalaisesti. Seudun pitäisi olla kevätmuuton aikana toukokuussa mielenkiintoista lintualuetta.

Sitten olikin edessä kotimatka. Pari päivää kesti matka kotiin Vantaalle. Kilometrejä kertyi koko matkalla lähelle 4000 km.


Lisää tämän retken kuvia: http://www.jounisakki.fi/Kuvagalleriat/norway2012/aloitus_index.htm

Lintuja ja sammakoita 19. – 25.5.2012



Auringon lasku Oulankajoella 23.5.2012

Kevät on pitkällä Jerikselläkin, mutta paljon on vielä lunta metsissä ja tuntureilla. Vasta osa järvistä on virtapaikoista avoinna, osa on tukevasti jäässä. Pallasjärvellä näin pilkkijänkin. Kevät tulee kuitenkin kohisten. Suot ovat muuttuneet järviksi ja joet ovat ääriään myötä täynnä. Alkuviikko oli kylmä ja tuulinen. Sai pukeutua kunnolla mutta loppuviikosta selvisi jo ilman välihousuja. Muonion korkeudella yö on tällä hetkellä parin tunnin mittainen hämärä. Aurinko laskee puolen yön jälkeen vielä hetkeksi.

Kutunivalla näin ensi kerran mustalintuja. Seitsemän – kymmenen linnun parvi majaili siinä monta päivää. Myös tutut tukkakoskelot ja uivelot olivat paikalla. Metsoja, enimmäkseen koppeloita, on illoin aamuin tien varressa useissa paikoin. Yhtenä iltana, kun tulin Pallaksen tietä, näin koppelon rähmällään hiekassa tien penkassa. Pysäytin tutkimaan tilannetta. Ajattelin, että se oli jäänyt auton alle ja manasin mielessäni jotakuta, jolla ei olisi aikaa väistää isoa selvästi havaittavaa lintua.

Mutta vielä mitä. Kun lähestyin lintua se pomppasi tielle ja pyöri siivet maassa ympäriinsä. Sitten se meni keskelle tietä ja ravisti höyhenistään melkoisen hiekkapilven. Satuin saamaan kohtauksesta kuvat. Paikalle tuli toinen auto ja lintu lensi metsään. Mutta ei aikaakaan kun se palasi samaan hiekkakuoppaan ja katseli minua sen näköisesti, että ymmärsin häipyä paikalta. Mistähän moinen hiekkakylvyn ottamisen tarve? Olisiko häätänyt syöpäläisiä?

Koppelo Pallaksen tiellä ravistelee itsensä puhtaaksi hiakylvyn jälkeen.

Toisena iltana vartoilin osittain sulaneen suon laidassa, näkyisikö suokukkoja tai muita kahlaajia. Yhden mättään takaa erottui liikettä ja jähmetyin tarkkailemaan sitä kiikarilla. Ei aikaakaan, kun savivellistä työntyi 20 – 30 rupikonnaa tuijottelemaan maailman menoa. Aika erikoinen näky. Minulle ihan uusi. Hiivin lähemmäksi kuvaamaan niitä hämärtyvässä yössä.

Istuin pitkään mättäällä niiden touhuja seuraamassa. Enimmän ajan ne olivat paikallaan yksittäin tai ryhmänä ja koko ajan ihan ääneti. Ei mitään kurnutusta. Välillä joku sammakko pyrähti toiseen paikaan ja sai kuhinaa aikaan. Jos varomattomasti liikahdin, kaikki katosivat silmän räpäytyksessä pinnan alle ja olivat siellä pitkään. Sitten vähitellen pintaan ilmestyi pari tutkivaa silmäparia ja hetken kuluttua koko porukka.



Sammakoita juuri sulaneella suolla.

Sammakoiden suvun jatkaminen niillä varmaan oli mielessä. Siinä ne ovat koko lailla päteviä, kun ovat asustaneet planeetallamme varmaan satoja miljoonia vuosia. Mutta näin pohjoisessa, jossa suot ovat puoli vuotta umpijäässä? Niidenhän täytyy pakastua talvella ja herätä siitä virkeänä lemmen puuhiin. Ihmeellinen on luonto!

Kuvakooste 19-25.5 2012 kuvista: http://www.jounisakki.fi/Kuvagalleriat/Jeris/weeks/2012_May/aloitus_index.htm