Hellettä Pohjolassa, Muoniossa 11. – 17.8.2012

Ajelin vieläkin valoisassa kesäyössä Lappiin Jerisjärven mökille

Tämä oli lämmin viikko. Hellerajan lähellä oltiin monena päivän. Pukeutumisen kanssa oli aluksi ongelmia. Hikeä kun pukkasi vähissäkin vaatteissa ja kovin paljon pintaa ei voinut paljastaa, sillä iniseviä ystäviä oli tavanomaiset määrät. Eri lajin kärpäsiä ja hyttysiä, joten ohvia kului kun kaikki eivät huitomalla karkoittuneet. Varsin nopeasti opin, että paras ulkoilusää on illalla siinä kuuden jälkeen. Siinä retkeilyä voi harjoittaa ihannesäässä ja kun kiipeili enimmäkseen tuntureilla, niin paljoa eivät itikat häirinneet.

Alkuun yritin etsiä lakkoja ja mustikoita. Mutta niitähän ei löytynyt lainkaan. Vain jokunen marja siellä täällä hajallaan. Kesällä suot olivat täynnä kukkivia lakkoja, mutta ei niistä marjoja sitten tullutkaan. Myös lintuja näkyi todella vähän. Ovatko pesinnät epäonnistuneet, onko ne jo muuttaneet vai välttivätkö nekin kuumassa säässä liikkumista? Muonion joella oli kuitenkin sorsalintuja. Ehkä kaksi - kolmesataa lepäili laajalla alueella mutta valokuvaamisen kannalta kaukana.

Utkujärvellä kävin katsomassa, josko sillä olisi jonkun Tiirassa (www.tiira.fi) raportoimia kuikkia. Ei ollut. Siinä on mukavat hiekkarannat ja perheittäin ihmisiä oli uimasilla. Joku oli raahannut tännekin taigan keskelle vesiskootterin ja päristeli siellä järveä ympäriinsä. Ei saanut minulta sympatioita.

Yhtenä päivänä etsin kuvakulmia Äkäsjärveltä, joka Jeriksestä etelään. Siellä on järveen työntyvä niemi, jonka tyvessä ja päässä asutaan ympärivuotisesti. Käyskentelyni tiellä herätti uteliaisuutta. Kohta tuli yksi koiraa toinen pyörää taluttaen. Utelivat millä asialla? Siinä sitten juttusilla sai paikallisen infoannoksen. Koirasta lähtee pirusti karvoja. Marjoja ei ole. Oli kesällä halloja pidellyt. Vesilinnuilla on vähän poikasia. Liekö lisääntynyt kettukanta verottanut? Kaakkurit oleilevat viereisellä pikkujärvellä. Karhujakin on liikkunut. Marjapaskoja on nähty. Antoivat luvan auringon laskujen kuvaamiseen vaikka enon pihalta niemen päästä. Kyllä sinne voi mennä.  

Illalla liikkuminen oli miellyttävää, sillä puolille öille on vielä hyvin valoisaa vaikka aurinko laskeekin kymmenen maissa. Hitaasti hämärtyvä kesäisen lämmin ilta on ainutlaatuinen kokemus, jota ei etelässä koe. Ei oikeastaan tule pimeä lainkaan. Vaikka aurinko on monta tuntia horisontin alapuolella, valaisee se yhä lähes koko ajan taivasta ja pilvien vähäisyys antoi valoa ja teki yöstä viipyilevän samettisen kokemuksen. Aika pysähtyi täysin ja hiljaisuus lähetti viestejä. Tähtiä ei näkynyt eikä tähden lentoja, joita piti olla runsaasti. 

Tästä viikosta lisää kuvia : http://www.jounisakki.fi/Kuvagalleriat/Jeris/weeks/2012_August/aloitus_index.htm

Birdsafari Nordkappissa ja Porsanger vuono 6. – 13.7.2012

Jatkettiin Jerisjärveltä Muoniosta Norjan suuntaan. Altassa yövyimme vuonon rannalla pienessä yhden naisen ja työntekijän pyörittämässä hotellissa, Altafjord Gjestgardissa (http://www.altafjordgs.no/). Sieltä oli komeat näkymät vuonolle ja ravintolan tarjoama turska on hyvin norjalaista. Tämä on hyvä yöpymispaikka.

Aamulla jatkettiin Porsangerin vuonoa kohden. Päätavoite oli osallistua Gjesvaerstappanille suuntautuvalle linturetkelle. Tämä on luonnonsuojelualue Nordkappin luoteiskulmassa ja retki tehdään Gjesvaer’in kylästä, johon suojelualueen kalliosaaret hyvin näkyvät. Porsangin vuonon rannassa onnistuimme kuvaamaan harvinaisia Tiibetin hanhia. Ne ovat tarhakarkulaisia mutta Norjassa elää pieni luonnonvarainen populaatio. Oudon näköisiä hyvin vaaleita hanhia.

Matkat toteuttaa Ola´s Birdsafari (http://www.birdsafari.com/) niminen yritys. Ola itse toimii myös retkilaivan kapteenina. Olalla on myös majoitusta tarjolla. Asuimme askeettisessa mutta asiallisessa rantamökissä. Norjalaiset kutsuvat niitä rorbu´iksi. Emännältä ostettiin ruuaksi iso kimpale Ruijan pallasta. Se oli maittavaa kalaa. Parempaa kuin lohi.

Väkeä retkellä olikin melkoisesti, kymmeniä henkilöitä. Kovin suuria odotuksia meillä ei ollut, mutta retki lintuvuorille olikin sitten valtavan hieno kokemus. Lintuja oli näkyvissä todella paljon, ihan kuin hyttysiä lappilaisella suolla. Merikotkia, lunneja, kiisloja, ruokkeja, suulia, merimetsoja jne. Maihin ei voinut mennä, joten kuvaaminen tehtiin laivasta, joka oli varsin suuri. Siinä oli edessä ja takana avoin tila. Merenkäyntiä oli kohtalaisesti mutta onneksi ei satanut.

Kun kuvattavaa oli koko ajan, niin puolentoistotunnin aikana kuvia kertyi lähes 3000 kappaletta. Tasapainoilu keikkuvassa laivassa kävi täydestä työstä. Lievä merisairauskin iski. Olimmekin laivanmatkan jälkeen kuin melkoisen työpäivän tehneitä ja lopen uupuneita. Onneksi olimme varanneet majoituksen seuraavaksikin yöksi. Tätä tapahtumaa voi suositella kaikille meriluonnosta tykkääville. Tämä elämys on enemmän kuin hintansa arvoinen!

 9-13.7

Ajelimme ensin vuonon länsirantaa etelään Lakselviin. Nähtiin Tiibetin hanhet täsmälleen samassa paikassa kuin tulomatkallakin.

Liikenne on Porsangin vuonon länsirannalla kesäaikaan hyvin vilkasta. Yllättävän moni näyttää haluavan tehdä matkan Nordkappiin myös polkupyörällä! Kapealla vuonon rantaa myötäilevällä vilkasliikenteisellä tiellä se käy urheilusta kaikin puolin.

Tarkoituksenamme oli tutkia myös vuonon itärantaa. Siellä oli paljon vähemmän kulkijoita. Maisemat olivat jollakin tavalla länsirantaa laakeampia mutta hyvin karuja. Tiekin on paikoin vaivainen kärrypolku. Yövyimme vuonon rannalla kalastajien käyttämässä turvekattoisessa majassa. Se oli kauniilla paikalla mutta miesten jäljiltä siivottomassa kunnossa.

Jatkoimme pohjoiseen niin pitkälle kuin tietä riitti. Se päättyi Veidnes’iin seuraavan Laksefjordenin rannalla. Tämä on luojan hylkäämää peräkolkkaa mutta joku täälläkin asuu ympäri vuoden. Merkkinä siitä oli tiekyltti, joka kertoi, mihin aikaan talvituiskussa autoletkaa avustetaan pahimpien kinosten läpi. Mutta merihän on aina auki ja maisemat aivan mahtavat! Myös petolintuja näkyi kohtalaisesti. Seudun pitäisi olla kevätmuuton aikana toukokuussa mielenkiintoista lintualuetta.

Sitten olikin edessä kotimatka. Pari päivää kesti matka kotiin Vantaalle. Kilometrejä kertyi koko matkalla lähelle 4000 km.


Lisää tämän retken kuvia: http://www.jounisakki.fi/Kuvagalleriat/norway2012/aloitus_index.htm