Ajelin vieläkin valoisassa kesäyössä Lappiin Jerisjärven mökille
Tämä oli lämmin viikko. Hellerajan lähellä oltiin
monena päivän. Pukeutumisen kanssa oli aluksi ongelmia. Hikeä kun pukkasi
vähissäkin vaatteissa ja kovin paljon pintaa ei voinut paljastaa, sillä
iniseviä ystäviä oli tavanomaiset määrät. Eri lajin kärpäsiä ja hyttysiä, joten
ohvia kului kun kaikki eivät huitomalla karkoittuneet. Varsin nopeasti opin,
että paras ulkoilusää on illalla siinä kuuden jälkeen. Siinä retkeilyä voi
harjoittaa ihannesäässä ja kun kiipeili enimmäkseen tuntureilla, niin paljoa
eivät itikat häirinneet.
Alkuun
yritin etsiä lakkoja ja mustikoita. Mutta niitähän ei löytynyt lainkaan. Vain
jokunen marja siellä täällä hajallaan. Kesällä suot olivat täynnä kukkivia
lakkoja, mutta ei niistä marjoja sitten tullutkaan. Myös lintuja näkyi todella
vähän. Ovatko pesinnät epäonnistuneet, onko ne jo muuttaneet vai välttivätkö
nekin kuumassa säässä liikkumista? Muonion joella oli kuitenkin sorsalintuja.
Ehkä kaksi - kolmesataa lepäili laajalla alueella mutta valokuvaamisen kannalta
kaukana.
Utkujärvellä
kävin katsomassa, josko sillä olisi jonkun Tiirassa (www.tiira.fi) raportoimia
kuikkia. Ei ollut. Siinä on mukavat hiekkarannat ja perheittäin ihmisiä oli
uimasilla. Joku oli raahannut tännekin taigan keskelle vesiskootterin ja
päristeli siellä järveä ympäriinsä. Ei saanut minulta sympatioita.
Yhtenä
päivänä etsin kuvakulmia Äkäsjärveltä, joka Jeriksestä etelään. Siellä on
järveen työntyvä niemi, jonka tyvessä ja päässä asutaan ympärivuotisesti.
Käyskentelyni tiellä herätti uteliaisuutta. Kohta tuli yksi koiraa toinen
pyörää taluttaen. Utelivat millä asialla? Siinä sitten juttusilla sai
paikallisen infoannoksen. Koirasta lähtee pirusti karvoja. Marjoja ei ole. Oli kesällä
halloja pidellyt. Vesilinnuilla on vähän poikasia. Liekö lisääntynyt kettukanta
verottanut? Kaakkurit oleilevat viereisellä pikkujärvellä. Karhujakin on
liikkunut. Marjapaskoja on nähty. Antoivat luvan auringon laskujen kuvaamiseen
vaikka enon pihalta niemen päästä. Kyllä sinne voi mennä.
Illalla
liikkuminen oli miellyttävää, sillä puolille öille on vielä hyvin valoisaa
vaikka aurinko laskeekin kymmenen maissa. Hitaasti hämärtyvä kesäisen lämmin
ilta on ainutlaatuinen kokemus, jota ei etelässä koe. Ei oikeastaan tule pimeä
lainkaan. Vaikka aurinko on monta tuntia horisontin alapuolella, valaisee se yhä
lähes koko ajan taivasta ja pilvien vähäisyys antoi valoa ja teki yöstä viipyilevän
samettisen kokemuksen. Aika pysähtyi täysin ja hiljaisuus lähetti viestejä. Tähtiä
ei näkynyt eikä tähden lentoja, joita piti olla runsaasti.
Tästä viikosta lisää kuvia : http://www.jounisakki.fi/Kuvagalleriat/Jeris/weeks/2012_August/aloitus_index.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti