Alkuviikko oli pilvinen ja maisema sen myötä täysin mustavalkoinen. Pakkasta oli siinä kymmenen asteen molemmin puolin. Hiihtokeli oli paras mahdollinen. Vaikeuksia ei ollut niin pidossa kuin luistossakaan.
Puolivälissä viikkoa taivas sitten aukeni ja pakkanen kiristyi 25 asteen tienoille ja allekin. Siinäkin voi hiihtää ihan hyvin mutta luiston kanssa oli niin ja näin. Tavalliset matkat kuitenkin suksittiin. Vaikka aurinko ei noussut horisontin yläpuolelle, on kirkkaassa kaamossäässä valoa yllin kyllin. Mutta lyhythän päivä on. Juuri kun kirkastuu alkaa taas hämärtymään mutta ylen hitaasti ja verkkaisesti. Valokuvaaja huomaa sen siitä, että valotusajat lyhenevät ja herkkyyttä saa lisätä vähän päästä. Mutta nykykameroille se ei ole ongelma. Kuvan väreistä tässä säässä tulee aika erikoisia. Minusta niissä näkyy arktinen ankara luonto.
Koskessa nivan alapuolella kalasteli saukko. Mahtoiko hätyytellä koskikaroja, koska ne pitivät ajoittain epätavallisen kovaa ääntä? Koskikaroja oli vain muutama. Paljon aikaisempaa vähemmän niitä nyt nähtiin.







Ei kommentteja:
Lähetä kommentti